Kemialliset säilöntäaineet – parabeenit
Parabeenit ovat kemiallisia aineita, joita käytetään yleisesti säilöntäaineina kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa. Parabeeniyhdisteitä ja niiden suoloja käytetään lähinnä niiden bakteereja ja sieniä tappavien ominaisuuksien takia. Kyseisiä aineita löytyy mm. shampoosta, useimmista ihonhoitotuotteista, miesten kosmetiikasta, hygieniatuotteista, vauvojenhoitotuotteista, lääkkeistä, itseruskettavista ja hammastahnoista. Lisäksi niitä käytetään elintarvikelisäaineina. Valitettavasti parabeenit voivat aiheuttaa ihoärsytystä, ihotulehduksia, ruusufinnejä, parabeeniallergioita ja ihon ennenaikaista vanhenemista.
Tieteellisten tutkimusten mukaan parabeenejä on löydetty rintakasvainnäytteistä, jonka takia asiaa on alettu sittemmin tutkia tarkemmin. Samainen tutkimus on vahvistanut uskomusta siitä, että deodoranteissa ja muissa kosmetiikkatuotteissa käytettynä parabeenit voivat imeytyä rintakudokseen ja vaikuttaa kasvainten kehittymiseen. Jotkut tutkijat uskovat, että kemiallisten lisäaineiden käyttö voi johtaa rintasyöpään. Lausuntojen perustana on ollut Iso-Britanniassa tehty tutkimus, jossa säilöntäainekemikaaleja löydettiin rintakasvainnäytteistä. Tutkimuksessa käsitellyistä kahdestakymmenestä kasvaimesta jopa kahdeksantoista sisälsi korkean pitoisuuden parabeenejä. Tuloksia tukee myös tieto siitä, että parabeenit pystyvät jäljittelemään estrogeeni-hormonia, jolla on tiettävästi vaikutus kasvainten kehittymiseen ja kasvamiseen.
Tohtori Philip Harvey, ”Applied Toxicology” lehden toimittaja on todennut, että ”Koska rintasyöpä on yleinen kuolinsyy naisilla ja todella monet nuoret naiset käyttävät deodorantteja, mielestäni meidän pitäisi järjestää kunnolla rahoitettu, tarkempi tutkimus parabeeneista ja siitä, mihin ne kulkeutuvat elimistössä”. ”Applied Toxicology” lehdessä on julkaistu myös molekyylibiologi Philippa Darbren (University of Reading) tutkimus, jossa todettiin, että kasvaimista löytyneiden parabeenien esteri-yhteys viittaisi siihen, että ne ovat peräisin jostain iholle lisätystä aineesta, kuten deodorantista, voiteesta, yleisestä ihonhoidosta tai vartalosuihkeista. Kyseinen tutkimus on aiheuttanut huolta useimmissa kosmetiikkatuotteissa ja antiperspiranteissa käytetyistä parabeeneistä.
Vaarallisille aineille altistuminen
Kun altistumme liiallisesti vaarallisille aineille, sairastumme ja immuunijärjestelmämme vaarantuu. Allergiat syntyvät, kun ärsykkeet pääsevät soluihin, jolloin myrkyt heikentävät solukalvoja ja aiheuttavat allergisen reaktion. Pahimmillaan kehon liiallinen rasitus myrkyille altistumisen takia voi johtaa syöpään. Myrkylliset (niin luonnolliset kuin ihmisten valmistamat) kemikaalit, pääsevät usein ihmisvartaloon. Saatamme hengittää niitä, tai saada kemikaaleja ruuan tai veden kautta. Joissain tapauksissa kemikaalit pääsevät vartaloihimme myös ihon läpi, esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden kautta. Myrkyt voivat myös kulkeutua sikiöön istukan läpi raskauden aikana.
Haitta-aineiden määrä (engl. termi ”body burden”) kuvaa vartalossa olevien kemikaalien kokonaismäärää tiettynä aikana. Joskus haitta-aineiden määrää kannattaa tutkia myös tiettyjen yksittäisten kemikaalien (esim. lyijyn tai elohopean) osalta.
Jotkut kemikaalit tai niiden pilkkoutumistuotteet (metaboliitit) varastoituvat ihmisen elimistöön vain lyhyeksi ajaksi, jonka jälkeen ne poistuvat. Jatkuva altistuminen tällaisille kemikaaleille voi kuitenkin luoda jatkuvan altistumistilan. Esimerkiksi arsenikki poistuu suurimmalta osalta 72 tunnin kuluessa altistumisesta. Toisaalta on olemassa myös kemikaaleja, jotka eivät poistu helposti ja jotka voivat säilyä jopa vuosia veressä, rasvakudoksissa, siemennesteessä, lihaksissa, luissa, aivokudoksessa tai muissa elimissä. Klooria sisältävät torjunta-aineet, kuten DDT, voivat säilyä elimistössä jopa 50 vuotta.
Haitta-aineiden määrää mittaavilla testeillä voidaan selvittää, minkä tyyppisille ja miten voimakkaasti altistumme eri kemikaaleille jokapäiväisessä elämässämme huolimatta siitä, ovatko kemikaalit nopeasti elimistöstä poistuvia vai varastoituvia. Yhdysvalloissa käytetään noin 80 000 eri kemikaalia, joista ihmiselimistö saattaa pitää sisällään jopa useita satoja. Parabeenit (kemialliset säilöntäaineet) varastoituvat elimistöön pitkäksi aikaa ja ovat siitä johtuen elimistöä vahingoittavia. Tutkijat ovat arvioineet, että jokainen elossa oleva henkilö kantaa elimistössään vähintään 700 saastuttavaa ainetta. Monet kemikaalit pystyvät myös keräämään tomuhiukkasia tai nestettä, sekä matkustamaan pitkiä matkoja elimistössä. Voidaankin sanoa, että maapallo lilluu kemiallisessa liemessä. Elimistöillämme ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin imeä näitä haitallisia aineita itseensä ja joskus myös varastoida niitä pitkiksi ajanjaksoiksi.
Kemikaalit äidinmaidossa
Kemiallisille aineille altistumista voidaan tarkastella myös äitien näkökulmasta. Raskauden aikana elimistöön varastoituneet kemikaalit voivat päästä istukkaan, jossa ne voivat aiheuttaa harmia. Jotkut kemikaalit myös kulkeutuvat rintoihin maidontuotannon yhteydessä, josta ne siirtyvät lapseen rintaruokinnan välityksellä. Tästä huolimatta äidinmaito on kuitenkin tutkimusten mukaan parasta ravintoa lapsille, sen sisältämien immuunijärjestelmään, ravitsemiseen ja psykologisiin tekijöihin liittyen. Ironisesti rintaruokinnalla pystytään myös korjaamaan joitain sikiövaiheessa lapseen siirtyneiden kemikaalien vaikutuksia. On kuitenkin traagista, että teollisuuskemikaalit saastuttavat äidinmaidon. Kohdussa ja äidinmaidon välityksellä saadut kemikaalit säilyvät lapsen elimistössä vuosia, eli äidin haitta-aineet siirtyvät lapseen tarkoituksettomana perintönä.
Perimävauriot
Joskus kemikaalit hyökkäävät soluja ja kudoksia vastaan vahingoittaen ja jopa tappaen niitä. Jotkut kemikaalit taas hyökkäävät solujen tumassa sijaitsevia geneettisiä tekijöitä vastaan, jolloin vahinko tapahtuu suoraan DNA:lle. Tämä taas voi aiheuttaa periytyviä vikoja, jotka siirtyvät geeneissä eteenpäin tuleville sukupolville. Nämä geenimutaatiot voivat aiheuttaa syöpiä, synnyllisiä vikoja, sekä erilaisten häiriötilojen kehittymistä ja syntymistä. Syöpää aiheuttavia kemikaaleja kutsutaan karsinogeeneiksi. Synnyllisiä häiriöitä ja epämuodostumia aiheuttavat geenit ovat taas teratogeenejä. Kemikaalit voivat myös vahingoittaa sikiön, vauvan tai lapsen kehitystä ja lisääntymiseen tarvittavia kudoksia. Jotkut kemikaalit aiheuttavat vahinkoa kyvyllään häiritä normaalia hormonitoimintaa. Näitä kemikaaleja kutsutaan endokriinisiksi haitta-aineiksi ja ne aiheuttavat vakavia terveysongelmia. Yleisesti myrkylliset kemikaalit voivat aiheuttaa useita erilaisia terveysongelmia, kuten esimerkiksi vahingoittaa keuhkoja, maksaa, munuaisia, luustoa, verta, aivoja ja muita hermoja, sekä lisääntymisjärjestelmää. Yhteensä näitä kemikaaleista johtuvia terveysriskejä on satoja, mutta muutamia esimerkkejä ovat mm. syövät, korkea verenpaine, astma, tarkkaavaisuus-, muisti- ja oppimishäiriöt, Parkinsonin tauti, lapsettomuus, vähäinen maidoneritys, endometrioosi, epämuodostumat genitaalialueilla, ääreishermovahingot ja toimimaton immuunijärjestelmä.
Hormonit
Hormonit ovat erittäin tärkeitä ihmiskeholle, sillä ne esimerkiksi vaikuttavat sikiön kehitykseen. Luonnollisestikin hormonit ovat tärkeitä myös aikuisille, sillä ne ovat elintärkeitä monille ruumiin toiminnoille. Hämmästyttävin asia hormoneissa on, että todella vähäisestä määrästään huolimatta niillä on valtava vaikutus ihmiskehoon. Vähäinenkin hormonaaliselle haitta-aineelle altistuminen voi saada aikaan elinikäisiä vaikutuksia. Esimerkiksi kehitysvaiheessa oleva sikiö voi luulla kemikaalia hormoniksi, jolloin kehittyvät kudokset alkavat vastaanottaa aivan vääriä viestejä. Tällaiset sikiön kehitysvaiheessa tapahtuneet häiriöt voivat pysyvästi vahingoittaa lapsen kehittyvää immuuni-, lisääntymis- tai hermojärjestelmää.
Parabeenien ja syöpään johtavien endokriinisten häiriöiden välillä on suora yhteys. Herääkin kysymys, kuka huolehtii terveydestämme ja turvallisuudestamme? Kaupallisesti käytetyistä yli 80 000 kemikaalista vain pieni osa on kunnollisesti tutkittu terveysriskien, kuten syöpien, lisääntymiskyvyn ongelmien tai kehityshäiriöiden, kannalta. Noin 15 000 tutkitusta kemikaalista vain muutamia on tutkittu riittävän tarkasti, jotta voitaisiin todella arvioida aineille altistumisen haitallisuutta. On myös otettava huomioon, että testatutkin aineet on tutkittu aina vain yksittäistapauksina, eikä kemikaalien yhteisvaikutuksia ole tutkittu. Normaalielämässä kukaan ei altistu vain yhdelle kemikaalille kerrallaan, vaan altistuminen tapahtuu varsinaiselle ”kemikaalisopalle”. Niinpä kemikaalien yhdistelmät voivat aiheuttaa ennalta arvaamattomia terveysvaikutuksia.
Ihmiselimistön vaarallisille aineille altistumista käsittelevää tietoa on koko maailmassa olemassa todella vähän, erityisesti jos tiedon määrää vertaa siihen, miten paljon tiedämme ilman, veden, maaperän tai ruuan kemikaalipitoisuuksista.
Tätä artikkelia tehdessä käytetyt lähteet:
-
-
The information on this site has been developed through the collaboration of health professionals, scientists, citizens groups and environmental organizations concerned about the chemical body burden we all carry and its health effects - known and unknown.
-
|
